Matkakertomus moottoripyöräilystä Turusta Kazakstanin ja Mongolian kautta Vladivostokiin

Päivät 16-17- Kytkimiä kultapeitteellä

Aktobe – ei tietenkään muutosta mihinkään. Ruusuja hopeamaljassa on Erkki Junkkarisen toinen levy ja se julkaistiin vuonna 1975. Se oli ensimmäinen suomalainen levy joka sai platinaa. Tähän päivään mennessä sitä on myyty 115 000 kappaletta levyinä ja c-kasetteina. Se on ihme, sillä levy on täyttä kuraa. Jäätävää kuraa. En usko, että sitä voisi kukaan kuunnella Aktobessa tai muuallakaan ilman merkittävää määrää vodkaa. Tänään ei juoda vodkaa eikä siksi, tai siitäkään huolimatta, kuunnella Erkki Junkkarista. Mulle

Päivä 15: Soviet Aktyubinsk – punaparatiisi päällä maan.

AktobeKilometrit eivät lisäänny. Eikä vähene. Niitä on Turkuun yhä 2850 km. Vladivostokiin paljon enenmmän. Mä en ole ajatellut kirjoittaa kallepäätälomaisesti 26-osaista Iijoki-sarjaa Aktobesta, vaan tyydyn yksiosaiseen kirjoitukseen kaupungista, joka pitkään tunnettiin nimellä Aktyubinsk. Mä olen varma, että jos sen nimen kääntäisi suomeksi, niin se tarkottaisi jotain sellaista kuin: kaupunki, josta kukaan ei poistu tai kaupunki, minne Hollannista lähetetyt tavarat eivät koskaan saavu. Mä kiertelen aamupäivän kaupunkia. Tai osaa sitä. Täällä ei ole käytännössä mitään nähtävää.

Päivät 13-14: Castaway – Tuuliajolla(2000)/ Clutchless in Aktobe – Kytkimen kaipuu (2019) VI/IV

Aktobe (yhä, taas ja varmaan ikuisesti)Päivät menettäneet merkityksensäKävelykilometreja toistakymmentä Quodrilogia osa 6. Tämä blogi sisältää tuotesijoittelua ja juonenpaljastuksia. Castaway, Tuuliajolla, on Wikipediaa lainaten, amerikkalainen elokuva parinkymmenen vuoden takaa. Elokuva seuraa autiolle Tyynenmeren saarelle lento-onnettomuuden seurauksena haaksirikkoutunutta Fedexin työntekijää, joka yrittää säilyä hengissä koneesta pudonneilla Fedexin paketeilla. Pääosaa näyttelee Tom Hanks, Oscareita elokuva ei voittanut, Golden Globen kylläkin. Clutchless in Aktobe – Kytkimen kaipuu, on uusi suomalainen tuotanto vuodelta 2019. Elokuva seuraa moottoripyöränsä hajoittaneen noin keski-ikäisen

Päivä 12: Die Sonate vom Guten Mechaniker V/IV

Aktobe.Kilometrejä yhä 0, promillet veressä laskusuunnassa.Quadrilogia osa 5. Maailmassa on monta todella hyvää elokuvaa. Kulkuri ja Joutsen, Rentun Ruusu – Elokuva Irwin Goodmanista, Tali-Ihantala 1944. Lista on pitkä. Mopoilusta ei taas ole olemassa yhtään hyvää elokuvaa. Lähes kaikki yritykset on karmeeta kuraa muutamaa Gopro Youtube pätkää lukuunottamatta. Se ei ole mikään ihme, sillä mopoilua on koettava, tunnettava ja elettävä. Se ei sovellu elokuvaksi. Otsikko on muotoiltu elokuvasta Toisten elämä. Das Leben der Anderen. Saksalainen elokuva,

Päivät 10-11: Vodka Da – водка да. IV/IV

Aktobe. Kilometrejä 0. Promilleja 3. Tuntuu kuin 6. Mun kello on päättänyt olla Kazakstanilainen. Ihan sama, mitä se näyttää, kunhan se vaan käy. Toisin kun mun moottoripyörä. Mä menen aamiaiselle. Onneksi. Turkkilaisten ketjussa aamiainen on todellakin sen arvoinen. Koko reissussa huonoa ruokaa ei ole edes nähty, mutta tällä hetkellä hyvä kahvi ja jotenkin tutuhkot aamiastarjoilut on se juttu joka pitää mun pään kasassa juuri nyt. Mä rupean toipumaan. Eilinen epätoivo on jotenkin vaan pyyhkiytynyt pois

Päivä 8: Hermostuksesta hurmokseen III/IV

Karabutak – Aktobe Kilometrejä mopolla 0. Kuorma-autolla 224 km. Quodrilogia osa 3 Jatkoa edellisestä. Herään aamulla siihen, että sängyn vieressä seisoo luihunnäköinen, tuntematon kazakkimies. Se lukko ovessa… vähän aikaa käy sydän tyhjällä. Olin kyllä laittanut kellon soimaan 05:30, mutta eilisen koettelemukset (ei olut..) olisivat halunneet pitää mut syvemmässä unessa kuin pitkiin aikoihin. Kello on 06:13 ja lähdön piti olla vartti sitten. Onneksi luihu mies paljastuu kuskin kaveriksi. Aamiaiselle ei ole aikaa. Suihku on lyhyt ja

Päivä 7: Päivä, milloin maailma ja ihan kaikki pysähtyi. II/IV

Quodrilogia osa kaksi. Aktobe – Karabutak (Piti olla Aralsk)Kilometrejä 224 km eikä yhtään enempää. Niitä piti olla 630 km Aamu Aktobessa kuullostaa vähän samalta kuin Aamu Airistolla. Siihen yhtäläisyydet loppuvat, sillä Kazakstan on maailman suurin sisämaavaltio ja maailman yhdenneksi suurin maa. Airisto taas on lähellä Turkua. Mä en oo. Viime päivinä tullut epäilyksiä pääseekö sinne enää koskaan takaisin. Mä olen päättänyt tänä aamuna olla ajoissa liikkeellä. Siis mun ajoissa eli ennen iltapäivää. Muu porukka lähtenyt

Päivä 6: Kun kaikki oli vielä mukamas hyvin. I/IV

Uralsk – Aktobe Kilometrejä 480 Seuraavat pari kolme kirjoitusta käsittelee viime päivien kokemuksia ja koittelemuksia. Uralskin aamuista ei pitänyt olla mitään kirjoitettavaa, sillä muiden lähdettyä ajamaan aamusta, mä päätin jatkaa nukkumista. Edessä oli ”vain” 480 kilometriä eli ei mitään kiirettä minnekään. Mun Macbook irtisanoutui suhteesta. Näytössä oli vain valkoista valoa, mutta jos painoi kovaa vasenta alakulmaa, niin varjokuvasta pystyi päättelemään, mitä screenillä näkyi. Kirjoittaminen on vaan suht hankalaa tässä set up’issa. Ikävä asia (tosin jos

Joskus kirjoittaminen (ja elämä) on inan hankalaa

varsinkin nyt, kun Macbook ei käynnisty, puhelin lopetti toimintansa (kaksi kuollutta applea yhden päivän aikana) ja kaupasta haettu Windows kone on sudempi kuin Windows koneet yleensä. Käyttöjärjestelmä on venäjäksi ilman mahdollisuutta päivittää sitä. Linux ei tässä romussa jostain syystä toimi ja ainut toimiva Firefox installaatio on espanjaksi… mä taistelen näiden ongelmien kanssa, mutta olen varma, että huomenna saan kirjoitettua mitä on tapahtunut… ja se ei ole ihan vähän. George Clooney käy tekemässä inspirational esityksiä elokuvassa

Päivä 5: Pimeässä ajaminen nyt vaan on tyhmää

Samara – Uralsk. Matka 296 km Valoisa aamu. Mä totesin, että hotellin wifi on riittävä syy jäädä hotellille muiden lähtiessä ajamaan aamusta. Mulla on kolme suunnitelmaa tälle päivälle ajon lisäksi. Tankata mopo niin, että mä en joudu työntämään sitä. Mä tiedän, että tää mun bensattomuuteni alkaa olla pateettista, mutta jos 31 litran tankki vetää 30.4 litraa, niin ollaan suhta rajoilla. Taas. Tutustua Samaran nähtävyyksiin edes jollain tasolla koska voi olla, että en ole ihan heti