Matkakertomus moottoripyöräilystä Turusta Kazakstanin ja Mongolian kautta Vladivostokiin

Päivät 13-14: Castaway – Tuuliajolla(2000)/ Clutchless in Aktobe – Kytkimen kaipuu (2019) VI/IV

Aktobe (yhä, taas ja varmaan ikuisesti)
Päivät menettäneet merkityksensä
Kävelykilometreja toistakymmentä

Quodrilogia osa 6.

Tämä blogi sisältää tuotesijoittelua ja juonenpaljastuksia.

Castaway, Tuuliajolla, on Wikipediaa lainaten, amerikkalainen elokuva parinkymmenen vuoden takaa. Elokuva seuraa autiolle Tyynenmeren saarelle lento-onnettomuuden seurauksena haaksirikkoutunutta Fedexin työntekijää, joka yrittää säilyä hengissä koneesta pudonneilla Fedexin paketeilla. Pääosaa näyttelee Tom Hanks, Oscareita elokuva ei voittanut, Golden Globen kylläkin.

Clutchless in Aktobe – Kytkimen kaipuu, on uusi suomalainen tuotanto vuodelta 2019. Elokuva seuraa moottoripyöränsä hajoittaneen noin keski-ikäisen miehen käänteitä Kasakstanin maaseudulla hänen yrittäessään saada DHL- pakettinsa toimitettua perille voidakseen jatkaa matkaansa kohti Vladivostokia. Pääosaa näyttelee noin keski-ikäinen suomalaismies (body double kohtaukset nuori Brad Pitt). Elokuva ei taatusti tule voittamaan yhtään mitään, mutta se harkitaan julkaistavaksi kaitafilminä ja betamax kopiona.

Mä olen seurannut herkeämättä DHLän seuranta sivuja. Paketti lähtenyt Amsterdamiin. Seuraava leimaus Leipzigissa. Saksa on hyvä ja tehokas. Leipzig – Frankfurt lämmittää erityisesti, sillä pysähdys on ollut pikainen. Frankfurtin jälkeen seuraava stoppi on Almaty ja se on Kasakstanissa. Loistavaa. Mä alan uskoa, että tästä voisi tulla jotain. Almaty merkinnät seuraavat toisiaan, mutta mitään ei oikein tapahdu.

Kytkinlevy lähetettiin DHL Expressinä tavallisen DHL paketin sisään. DHL lupasi, että paketti saapuisi tämän viikon torstaiksi perille. Tavallinen DHL olisi kestänyt tupla-ajan. Hinta ei ollut tupla vaan neljä x. Toivottavasti kytkin on tehty kullasta ja mirhamista, jotta voin myydä sen koruksi jollekin Stan-maan diktaattorille rintakoruksi. Sitten tapahtuu, ja se mitä tapahtuu, ei todellakaan huvita. Ensimmäistä kertaa ilmoitetaan DHLän sivuilla oletettu toimitusaika. Se on maanantai, syyskuun 2. päivä. Jep. Mä oon täällä siis ikuisesti.

TuuliajollaKuluu neljä vuotta. Chuck on laihtunut, hänen partansa ja hiuksensa ovat kasvaneet pitkiksi, ja hän on pukeutunut lannevaatteeseen. Chuck on myös tullut taitavaksi kalastajaksi ja tulentekijäksi. Kaiken lisäksi Chuck käy useita keskusteluja ja väittelyjä Wilsonin kanssa. Saaren rannalle huuhtoutuu eräänä päivänä osa siirrettävän wc:n seinää. Chuck ryhtyy seuraavaksi rakentamaan lauttaa ja käyttää rannalle huuhtoutunutta osaa sen purjeena. Lautan valmistuttua Chuck suuntaa kohti avomerta ja pääsee purjeen avulla saarta ympäröivien aaltojen läpi. Kun Chuck on ajelehtinut merellä jonkin aikaa, hän joutuu myrskyyn, joka miltei repii hänen lauttansa palasiksi. Myöhemmin Wilson putoaa lautalta ja katoaa, mikä saa Chuckin suuren surun valtaan. Myöhemmin ohiajava rahtilaiva löytää merellä ajelehtivan Chuckin ja ottaa tämän kyytiin.

Kytkimen kaipuu – Kuluu neljä vuotta. Petteri on pöhöttynyt ja alkoholisoitunut vodkan juomisesta. Sashlik on aiheuttanut hänelle myös kihdin. Hänen pitkä partansa ja hiuksensa muistuttavat jättikokoista Haisulia. Hän tuoksuu myös esikuvaltaan. Vahvasti. Hän ei pukeudu enää. Petteri on tullut taitavaksi Kasakkikielen puhujaksi ja hän on melkein oppinut kyrilliset aakkoset. Suurlähetystö ja avustusjärjestöt kieltävät tuntevansa miestä. Vladimir ei vastaa enää puheluihin. Eräänä päivänä etsiessään tyhjiä pulloja Petteri löytää virkkuukoukun ja lankaa. Sillä hän päätää deliriumissaan virkata/kutoa/nyplätä (?) itselleen uuden kytkinlevyn. Saatuaan levyn valmiiksi Petteri lähtee työntämään pyöräänsä. Suomesta katsottuna väärään suuntaan. Myöhemmin ohiajava ambulanssi ottaa hänet kyytinsä ja toimittaa hoitoon.

Mä päätän soitaa DHLälle. Tää vaan ei käy. Torstai ja maanantai ovat eri päiviä, vaikka aika on menettänytkin mulle merkityksensä. Mä löydän DHL Kasakstanin numeron ja soitan keskukseen. Pienen tovin ja puheluyhdistelyn jälkeen löytyy henkilö, joka puhuu englantia. Mun onneksi erittäin hyvin. Mä saan heti selvityksen miksi mitään ei tapahdu. Paketti on tullissa. Kukaan tai mikään taho ei ole ohjeistanut DHL’ää tekemään tulliselvitystä. Mä kysyn virkailijalta, että jos selvitystä ei tehdä, niin paketti ei liiku-kö? Näin on.

Onneksi tilanne ei ole katastrofaalinen. Mä nimittäin olen jo selvittänyt, että Air Astana lennättää mut 460 Eurolla edes takaisin Almatyyn. Kone lähtee keskiviikkona. Palaa torstaina. Tosin mihin mä siellä menisin on vielä tässä vaiheessa epäselvää, mutta se on merkitystävailla oleva detalji.

Löytyy myös toinen ratkaisu, joka on inan toimivampi kuin mun (venäläinen?) ideani. DHL voi tehdä tulliselvityksen mun puolesta. He tarvitsevat passi- ja viisumi kopion, selvityksen tavarasta valtakirjoineen ja tietysti rahaa. Money. Pengar. Geld. Mulle ilmoitetaan summa. 3500 Tengeä. 8,14 Euroa. Päivä on menetetty kahdeksan euron takia. Niimpä niin. Alkaa tapahtumaan. Mä saan hotellin respassa dokumentit skannattua ja lähtemään sähköisesti. Olen saanut myös linkin, mistä voin maksaa DHL’lle heidän palveluksistaan.

DHL’n sivut on englanniksi. Osaksi. Mutta onneksi google kääntää ne ja tiedän mitä mihinkin pitää laittaa. Täytän meiliosoitteen, nimen ja rahtikirjannumeron. Maksu menee ulkopuolisen pankin sivustojen kautta. Nyt oikeasti olisi hyvä osata kyrilliset aakkoset, sillä nämä sivut eivät käänny. Vain yksi harharetki. Nimi ja numero olivat väärinpäin. Lopulta saan ne oikein, mutta näyttöön tulee ilmoitus – emme ota vastaan tämän maan luottokortteja. Sama ilmoitus tulee myös mun UAEn kortista. Sivusto ottaa vastaan ainoastaan kasakstanilaisia kortteja, joita mulla ei nyt ole hirveän montaa. DHL ei tee mitään ennen kuin maksu on lähtenyt.

Soitan Vladimirille. Hän vastaa parin kerran jälkeen. Pahoittelee, hänen kortillaan ei ole katetta. Ei käytä luottokortteja, koska rahanarvo heittelee niin paljon. Vain pankkikortteja. Ne eivät käy maksuvälineinä nyt.

Mä laitan epätoivoisia viestejä DHL’lle. Voinko maksaa kun paketti tulee? Voinko mennä pankkiin maksamaan? Vastaukset on ei ja ei. On vain yksi mahdollien vaihtoehto. Mennä DHL’n toimistolle maksamaan suoritus. Tässä on hyvä kertoa Aktobesta seuraavaa: While Aktobe Region is the second-largest region in area in Kazakhstan, it has the lowest population density of 2.6 people per square km. Täällä siis kaikki on isoa ja suurta. The population of Aktobe is 371 546 people and the the city area is 400 km2. Porukkaa on ja etäisyydet myös sen mukaisia. Mä todella toivon, että DHL-n toimisto ei ole kaupungin toisella laidalla. Eikä se ole. Mä laitan osiotteen Google Mapsiin ja toimisto sijaitsee 350 metrin. EI kilometrin, vaan metrin päässä mun hotellilta. Tää ei yksinkertaisesti voi olla totta. Mä olisin voittanut ratakierroksella Markku Kukkoahon ja Ossi Karttusen ihan koska vaan sillä äänivallia uhmaavalla vauhdilla, jolla kiidän toimistolle. Kukaan ei puhu tietenkään englantia, soitto DHL virkailijalle (joka jo vastaa Hello Petteri ennen kuin mä esittäydyn), hän kertoo paikalliselle virkailijalle tarvittavat tiedot. Kortti sisään. Maksu suoritettu. Kaikki on kunnossa. Paitsi tietenkin se, että paketti ei ole täällä.

Illaan viimeinen viesti DHL’ltä on se, että paketti lähtenyt Almatystä 00:44. Toimituspäivä ei ole sivuilla muuttunut, mutta DHL virkailija sanoi toimituksen tapahtuvan tänään, Ins’Allah. Samaa sanaa käyttävät myös paikalliset. Moskeijat eivät ihan heti kaupungista lopu. Olo on dubaisen kotoisa. Tai paremminkin jonkun Sharjahilaisen peräkylän kotoisa. Dubailla ja Aktobella ei juuri ole toistensa kanssa tekemistä. Samanlainen pimeys tulee kuitenkin yhtä nopeasti.

Tuuliajolla- Palattuaan takaisin ihmisten pariin Chuck saa tietää, että hänet on julistettu jo vuosia sitten kuolleeksi.

Kytkimen kaipuu – kuka palaa, mihin palaa, miten palaa – Elokuvateattereissa lähellä Sinua syksyllä 2022.

Aika mennä nukkumaan. Todellakin.

ps. Strömsö ja Aktobe eivät ole toistensa kummikaupunkeja. Mitä täpähtuu Strömsössä jää selkeästi Strömsööhön. Mitään onnekasta ei siirry tänne. Mutta mä kerron siitä tänään kun kirjotan lisää.

Print Friendly, PDF & Email

Comments (10):

  1. Lea

    30.8.2019 at 11:27

    Voi herranen aika!!! Olen addiktoitunu kirjojen lukemiseen/kuuntelemiseen nykyisin todella paljon, mutta tämä Petterin seikailut Aktobessa vie kyllä nyt voiton. Kiitos Katialle linkistä! Tsemiä sinne Petteri ja toivottavasti DHL:n paketissa on se, mitä kipeimmin nyt tarvitset, jotta ei kuvailemasi kohtalo osan virkkaamisesta toteutuisi.

    Vastaa
    • theguzziboy

      30.8.2019 at 19:00

      Kiitos. Mulla ei vielä virkkuukoukkua. Eikä kihtiä. Yritän päästä sitä ennen pois…

      Vastaa
  2. Gunilla Marno

    30.8.2019 at 17:36

    Ei hitsi mitä koettelemuksia sinulla on 😦 Tsemppiä sinne! Ja nämä sun kirjoitukset jotka äsken luin from day 1 -> ovat kyllä ihan huikeata luettavaa.

    Vastaa
    • theguzziboy

      30.8.2019 at 18:59

      Oikeesti joskus tapahtumat on kirjoitettua parempia. Ja tää ei vielä todellakaan ohi. Valitettavasti?

      Vastaa
  3. Arska

    30.8.2019 at 20:20

    Nyt ei enää puutu kuin se, että ovat lähettäneet väärän osan. Sitten ei kai mikään muu voi enää mennä pieleen…
    Guzzi tulille ja raapaset 3 oikein pitkää päivää niin saat etujoukon kiinni. Tai tietty voit harkita josko menis edustamaan Mongol Rallyn maaliin Ulan Uddaan, siellä on kuulemma kauhiat bileet ;-D

    Vastaa
    • theguzziboy

      31.8.2019 at 17:05

      täytyy vielä uskoa, että osa on oikea… mutta miljoona muuta asiaa voi kyllä mennä mäkeen. olis hyvä päästä liikeelle. toi mongolia ralley ei oo huono idea… mitähän siellä voisi tapahtua….

      Vastaa
  4. Jan

    30.8.2019 at 22:49

    Jos asiasta jotakin positiivista pitää etsiä, ja ainahan täytyy niin elokuva olisi voinut myös olla Bill Murrayn luontodokumentti Päiväni murmelina.

    Voimaa suoritukseen.

    Vastaa
    • theguzziboy

      31.8.2019 at 17:06

      mä katoin ton elokuvan parisen kuukautta sitten. mä en tiennyt, ettäse oli enne… kiitos. kyllä tää tästä jos pääsisi liikkeelle.

      Vastaa
  5. Aape Pohjavirta

    30.8.2019 at 23:19

    Ihan vaan perjantai-illan puujalka.

    Kytkimen kaipuu – kuka palaa, mihin palaa, miten palaa – Elokuvateattereissa lähellä Sinua syksyllä 2022.

    Tähän voisi lisätä vanhan sloganin mukaisen ’Kent palaa’. Joka olisi sellainen läpileikkaus maailmanajan muutoksista ja pohjoismaisesta kulttuuriviennistä kuten Ylviksen ”Big in Kirgisistan”:

    Vastaa
    • theguzziboy

      31.8.2019 at 17:07

      ei huono. kent kyllä mulla lähinnä soi…

      Vastaa

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä: